Hiilijalanjälkisanasto

Kerroin, joka kertoo kuinka moninkertainen kasvihuonekaasun ilmastoa lämmittävä vaikutus on hiilidioksidin lämmittävään vaikutukseen verrattuna.

Hiilen poistuminen ilmakehästä luonnollisen prosessin tai ilmiön seurauksena, esimerkiksi kasvien yhteyttäessä, tai teknologisten ratkaisujen avulla.

Paikka, johon hiiltä on sidottu ilmakehästä, ja jossa se voi säilyä ilman häiriöitä pitkiäkin aikoja. Hiiltä sitoutuu kasvillisuuteen, maaperään ja kasveista valmistettuihin tuotteisiin yhteyttämisen kautta tai meriin ja geologisiin varastoihin.

Mittayksikkö, johon on laskettu mukaan muidenkin kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin lämmittävät vaikutukset, vastaavan lämmittävän vaikutuksen aiheuttaviksi hiilidioksidin määriksi muunnettuna.

Mittari, jonka avulla voidaan laskea, kuinka paljon kasvihuonekaasuja syntyy esimerkiksi organisaation toiminnasta, yksilön kulutuskäyttäytymisestä tai tuotteen elinkaaren aikana. Hiilijalanjälki ilmoitetaan yleensä massana.

Mittari, jonka avulla voidaan laskea, kuinka paljon päästövähennyksiä tai hiilensidontaa organisaation toiminta tai sen tarjoama tuote saa aikaan, eli paljonko organisaation asiakkaat pystyvät hillitsemään päästöjään niiden avulla.

Tilanne, jossa esimerkiksi organisaation toiminta sitoo enemmän kasvihuonekaasuja ilmakehästä kuin se aiheuttaa niiden päästöjä, eli organisaation toiminta vähentää ilmastokuormaa sen sijaan, että lisäisi sitä. Tällöin organisaation päästöt ovat hiilinegatiiviset.

Tilanne, jossa esimerkiksi organisaation toiminta tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin se hyvittää päästökompensaatioilla, eivätkä päästöt siten aiheuta ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Hiilineutraalin organisaation tai tuotteen ilmastovaikutus on siis laskennallisesti nolla.

Mekanismi, jonka kautta hiiltä sitoutuu ilmakehästä esimerkiksi maaperään tai kasvillisuuteen. Hiilinielu voi olla myös ihmisen kehittämä tekninen nielu, eli prosessi, jonka avulla hiiltä poistetaan ilmakehästä.

Ilman kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi tehtäviä toimenpiteitä tapahtuvan päästöjen kehityksen (perusura) ja hillintätoimien myötä toteutuneen päästöjen kehityksen välinen erotus. Hillintätulos perustuu siis laskennallisiin arvioihin kehityksestä business-as-usual-tilanteessa ja tilanteessa, jossa ihminen tekee toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi.

Ilmasto kuvaa säätilojen muutoksia pitkällä aikavälillä. Ilmaston käsitteen erottaa säästä ajallinen tarkastelujakso, jossa puhutaan kymmenistä tai sadoista vuosista.

Vapaaehtoisen päästökompensaation kaupan yksikkö. Yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin (t CO2e) suuruinen päästöjen hillintätulos.

Tilanne, jossa useampi toimija laskee samasta lähteestä syntyvät hiilidioksidipäästöt osaksi omaa hiilijalanjälkeään. Samat päästöt siis otetaan mukaan kahteen eri laskelmaan. Toisaalta päästökompensaatioiden tapauksessa on kyse tilanteesta, jossa useampi toimija käyttää samaa hillintätulosta päästöjensä kompensoimiseen. Kaksoislaskenta on ongelma, josta pyritään eroon vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla.

Viestinnässä käytettävä väittämä, jossa organisaatio kertoo, että sen ostamat ilmastoyksiköt on huomioitu laskennallisesti Suomen hiilineutraalisuustavoitteeseen laskettavissa päästövähennyksissä. Väittämä voi tällöin olla esim. ”tukemassa ilmastotavoitteita”, ”ilmastotalkoot” tai ”hiilineutraali Suomi”, mutta yksiköillä ei voi kompensoida organisaation päästöjä tai saavuttaa hiilineutraalisuutta kaksoislaskennan takia.

Luonnollinen ilmiö, jossa ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut imevät itseensä maanpinnasta heijastuvaa lämpösäteilyä lämmittäen näin alailmakehää. Auringon säteily saapuu maapallolle lyhytaaltoisena säteilynä, mutta heijastuu takaisin maanpinnasta pitkäaaltoisena lämpösäteilynä, josta osa palaa takaisin avaruuteen.

Kaasumuodossa oleva yhdiste, joka sitoo lämpösäteilyä itseensä, eli absorboi säteilyä, ilmakehässä. Ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja ovat muun muassa hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄) ja typpioksiduuli (N₂O).

Prosessi, jossa kasvihuonekaasupäästöjen välttämisen ja vähentämisen jälkeen toimija hyvittää jäljelle jääneet nettopäästöt ostamalla ilmastoyksiköitä. Yksiköt on tuotettu aiemmin hankkeissa päästövähennysten tai hiilensidonnan ja varastoinnin lisäämisen avulla.

Viestinnässä käytettävä väittämä esimerkiksi organisaation hiilineutraalisuudesta, niissä tapauksissa, joissa kompensaationa ostetut ilmastoyksiköt eivät ole mukana Suomen ilmastotavoitteiden seurannassa. Tällöin kompensaation lisäisyyden tavoite toteutuu, sillä ilmastoyksiköitä ei ole laskettu muiden kuin kyseisen kompensaatiotapauksen hyväksi.

Tilanne, jossa aiheutettuja päästöjä vastaava määrä kasvihuonekaasuja sidotaan ilmakehästä. Tällöin organisaatio tai tuote on käytännössä hiilineutraali, eikä aiheuta kokonaisuutena ilmaston lämpenemistä.

Tieteellinen ja lainsäädännöllinen termi, jolla tarkoitetaan tyypillisesti haitallista aineen tai energian siirtymää ympäristöön.

Ominaispäästöarvo, joka kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasuja esimerkiksi organisaation toiminnasta tai tuotteen valmistuksesta syntyy kulutusyksikköä kohti (esim. grammaa CO₂e per kilowattitunti). Päästökertoimet ovat sen hetkiseen, parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvia arvioita.

Ihmisen luoma tai luonnollinen prosessi, toiminta tai mekanismi, josta vapautuu kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään suoraan tai välillisesti.

Päästöluokka, joka määrittää kasvihuonekaasupäästön alkuperän. Päästöluokkia on tyypillisesti kolme: 1) organisaation tai tuotteen aiheuttamat suorat päästöt, 2) toiminnan tai elinkaaren aikaisesta energiankäytöstä syntyvät, epäsuorat päästöt ja 3) arvoketjuissa syntyvät, epäsuorat päästöt.

Toiminta, jolla saadaan aikaan valheellinen tai harhaanjohtava vaikutelma esimerkiksi jonkin tuotteen tai organisaation toiminnan ympäristöystävällisyydestä. Usein se on keino tavoitella parempaa markkina-asemaa saamalla tuote tai toiminta vaikuttamaan vastuullisemmalta kuin se todellisuudessa on.