Kerroin, joka kertoo kuinka moninkertainen kasvihuonekaasun ilmastoa lämmittävä vaikutus on hiilidioksidin lämmittävään vaikutukseen verrattuna.

Hiilen poistuminen ilmakehästä luonnollisen prosessin tai ilmiön seurauksena, esimerkiksi kasvien yhteyttäessä, tai teknologisten ratkaisujen avulla.

Paikka, johon hiiltä on sidottu ilmakehästä, ja jossa se voi säilyä ilman häiriöitä pitkiäkin aikoja. Hiiltä sitoutuu kasvillisuuteen, maaperään ja kasveista valmistettuihin tuotteisiin yhteyttämisen kautta tai meriin ja geologisiin varastoihin.

Mittayksikkö, johon on laskettu mukaan muidenkin kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin lämmittävät vaikutukset, vastaavan lämmittävän vaikutuksen aiheuttaviksi hiilidioksidin määriksi muunnettuna.

Mittari, jonka avulla voidaan laskea, kuinka paljon kasvihuonekaasuja syntyy esimerkiksi organisaation toiminnasta, yksilön kulutuskäyttäytymisestä tai tuotteen elinkaaren aikana. Hiilijalanjälki ilmoitetaan yleensä massana.

Mittari, jonka avulla voidaan laskea, kuinka paljon päästövähennyksiä tai hiilensidontaa organisaation toiminta tai sen tarjoama tuote saa aikaan, eli paljonko organisaation asiakkaat pystyvät hillitsemään päästöjään niiden avulla.

Tilanne, jossa esimerkiksi organisaation toiminta sitoo enemmän kasvihuonekaasuja ilmakehästä kuin se aiheuttaa niiden päästöjä, eli organisaation toiminta vähentää ilmastokuormaa sen sijaan, että lisäisi sitä. Tällöin organisaation päästöt ovat hiilinegatiiviset.

Tilanne, jossa esimerkiksi organisaation toiminta tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin se hyvittää päästökompensaatioilla, eivätkä päästöt siten aiheuta ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Hiilineutraalin organisaation tai tuotteen ilmastovaikutus on siis laskennallisesti nolla.

Mekanismi, jonka kautta hiiltä sitoutuu ilmakehästä esimerkiksi maaperään tai kasvillisuuteen. Hiilinielu voi olla myös ihmisen kehittämä tekninen nielu, eli prosessi, jonka avulla hiiltä poistetaan ilmakehästä.

Ilman kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi tehtäviä toimenpiteitä tapahtuvan päästöjen kehityksen (perusura) ja hillintätoimien myötä toteutuneen päästöjen kehityksen välinen erotus. Hillintätulos perustuu siis laskennallisiin arvioihin kehityksestä business-as-usual-tilanteessa ja tilanteessa, jossa ihminen tekee toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi.