3.3. Ekologisen kompensaation suunnitteluun sisältyvät päätökset

5. Aikaan liittyvät päätökset

Pysyvyys

Ekologisen kompensaation suunnittelussa tulee varmistaa, että kompensaation tuottamat luontohyödyt parantavat luonnon tilaa pysyvästi. Yleensä ihmisen aiheuttamat luontohaitat ovat pysyviä, jolloin hyvitystenkin tulee olla. Pysyvä hyvitys voi olla esimerkiksi kerralla toteutettava luontotyypin ennallistaminen, minkä jälkeen ennallistettu alue suojellaan.^4,5

Väliaikaisten hyvitysten salliminen mahdollistaisi kompensaatiojärjestelmän väärinkäytöksiä. Jos väliaikaiset hyvitykset hyväksyttäisiin, kävisi todella haastavaksi arvioida, kuinka pitkään tuotetut luontohyödyt lopulta säilyisivät. Tämä loisi epätasapainon pysyvien luontohaittojen ja väliaikaisten luontohyötyjen välille.

Arvioinnin aikaväli

Ekologisessa kompensaatiossa tuotettujen luontohyötyjen toteutumista ja vastaavuutta luontoheikennyksen kanssa tarkastellaan suunnittelussa asetetulla aikavälillä^1,4,5. Sopiva arvioinnin aikaväli tulee määritellä jotta tiedetään, milloin haitta on tullut hyvitetyksi. Suomen kompensaatiolainsäädännön mukaan arvioinnin aikaväli on 30 vuotta ELY-keskuksen antamasta päätöksestä hyvityksen korvaavuudesta. Päätöstä annettaessa arvioidaan sitä, korvaako tuotettu hyvitys täysimääräisesti aiheutetun haitan ja täyttääkö se lain kriteerit. Kolmenkymmenen vuoden aikaväli on ihmisen näkökulmasta ymmärrettävä, ja toisaalta sellainen, että sen aikana merkittävä osa ennallistamisen luontohyödyistä ehtii toteutua.

Mitä pidempi arvioinnin aikavälin sallitaan olla eli mitä pidempään kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisessa saa kestää, sitä pienempi on vaadittava hyvityspinta-ala. Pitkä aikaväli siis suosii heikennyksen aiheuttajaa, mutta kasvattaa riskiä siihen, että kokonaisheikentymättömyys ei tosiasiallisesti toteudu. Lajeja tai luontotyyppejä voi esimerkiksi ehtiä uhanalaistua tai kadota kokonaan hankkeen kokonaisheikentymättömyyttä odotellessa. Vastaavasti hyvin lyhyt aikaväli on luonnon kannalta suotuisa, mutta kasvattaa hyvityksen pinta-alaa ja kompensaation kustannuksia.^1,4,5

Hyvittävät toimenpiteet eroavat toisistaan vaikuttavuudeltaan eli kuinka nopeasti ja varmasti ne tuottavat luontohyötyjä. Jos luontotyypin tilan paraneminen on hyvittävien toimenpiteiden jälkeen hyvin hidasta ja/tai epävarmaa, kompensaatiolla laskennallisesti saavutettavat luontohyödyt ovat vähäisiä arvoltaan ja niiden käyttäminen vaatii suurta hyvityspinta-alaa. Tällöin kompensointi ei kannata, ja toimijan on järkevämpää välttää luontohaitan aiheuttamista. Vastaavasti joidenkin hyvitystoimenpiteiden jälkeen luontotyyppi ennallistuu kohti luonnontilaa verraten nopeasti ja parhaassa tapauksessa myös varmasti, jolloin niiden käyttäminen pienentää hyvitykseen tarvittavan alan kokoa. Toimenpiteen ekologinen vaikuttavuus kulkeekin usein käsi kädessä kompensaation hintalapun kanssa: mitä vaikuttavampi toimenpide, sitä matalammaksi jäävät kustannukset.⁴

Nykyarvolaskenta

Kompensaatiomenetelmästä riippumatta luontohyötyjen toteutuminen kestää yleensä ajallisesti kauemmin kuin luontohaittojen toteutuminen. Nykyarvolaskenta on taloustieteestä tuttu laskennallinen tapa huomioida tämä ajallinen ero menojen ja tulojen eli tässä yhteydessä luontohaittojen ja -hyötyjen toteutumisessa. Mitä kauempana tulevaisuudessa luontohyödyt toteutuvat sitä vähemmän niillä on nykyarvoa. Nykyarvolaskennassa kompensaatiolaskentaan lisätään diskonttokorkoa, joka kasvattaa hyvitysalueen pinta-alaa. Hyvitysalueen pinta-alan kasvattaminen takaa sen, että tavoiteltu määrä luontohyötyjä pystyy toteutumaan määritellyn arvioinnin aikavälin sisällä. Ekologisen kompensaation kirjallisuudessa käytettävä synonyymi nykyarvolaskennalle on aikadiskonttaus.^1,4,5

Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä velvoita nykyarvolaskennan käyttöön.