3.3. Ekologisen kompensaation suunnitteluun sisältyvät päätökset

3. Tavoitteita koskevat päätökset

Lievennyshierarkian noudattamisen taso

Lievennyshierarkian noudattamisen taso vaikuttaa kompensoitavaksi jäävän haitan suuruuteen. Hankkeesta aiheutuvaa luontohaittaa voidaan pienentää panostamalla luontohaittojen välttämiseen ja minimoimiseen. Mitä vähemmän toimenpiteitä haittojen välttämisen ja vähentämisen eteen tehdään, sitä monimutkaisempaa ja kalliimpaa kompensoinnista tulee. Tällä hetkellä ei vielä ole olemassa selkeitä toimintaohjeita siitä, mikä on riittävää luontohaittojen välttämistä ja vähentämistä. Harkinta toimenpiteiden määrästä lievennyshierarkian eri askelmilla on tehtävä tapauskohtaisesti.^4,5

Kokonaisheikentymättömyyden määritelmä

Ekologisen kompensaation tulee perustua selkeään määritelmään kokonaisheikentymättömyydestä (engl. No Net Loss, NNL). Esimerkiksi haitan hyvittäminen elinympäristön jokaisen lajin jokaiselle yksilölle on mahdoton ja liioiteltu tavoite, sillä elinympäristön kaikkien lajien tilaa ei juuri koskaan tunneta riittävällä tarkkuudella tämän mahdollistamiseksi. Tämän takia reaalimaailmassa on helpompaa hyvittää haittoja esimerkiksi luontotyypeille, joiden rakenteen ja toiminnan palauttamisen voidaan olettaa hyödyttävän kyseiselle elinympäristölle tyypillisiä lajeja. Yksi vaihtoehto on määritellä kokonaisheikentymättömyys keskiarvoisesti, jolloin oletetaan, että puolet elinympäristön lajeista ei saavuta kokonaisheikentymättömyyttä, mutta puolet saavuttaa sen ylimäärin, eli niiden tilassa havaitaan kokonaisparanema. Kokonaisheikentymättömyyden arvioimiseksi on kyettävä toteamaan mahdollisimman yksiselitteisesti, minkä luontoarvojen kokonaisheikentymättömyyttä tavoitellaan ja milloin kokonaisheikentymättömyys voidaan katsoa saavutetuksi.^4,5

Kokonaisheikentymättömyyden tai kokonaisparaneman saavuttamisen taso

Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation sääntelyssä voidaan linjata, tuleeko heikennys hyvittää täysimääräisesti vai ylimäärin eli tavoitellaanko luonnon kokonaisheikentymättömyyttä vai kokonaisparanemaa. Suomen luonnonsuojelulakiin (9/2023) ja ympäristöministeriön asetukseen vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta perustuen aiheutettu haitta tulee hyvittää vähintään täysimääräisenä (=kaikki aiheutettu haitta on hyvitettävä). Tämä selkeä vaatimus kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisesta vähentää lain monitulkintaisuutta.